Synnytyksen jälkeen

Viime yö meni hyvin vai uskaltaakohan sitä edes sanoa ääneen saati sitten ajatella. Aina, kun luulen, että kaikki alkaa taas sujumaan, niin kaikki kaatuu käsiin. Ehkäpä näin oppii elämään päivä kerrallaan, ja sehän olisi erittäin suuri juttu opeteltavaksi!
Olen kai aina ajatellut, että elämässä on opeteltavia läksyjä. Se asia on päässyt unohtumaan sitten teinivuosien angstin. Silloinhan olin aina hieman masentunut. En muka ollut tarpeeksi hyvä tähän maailmaan. Kaikenlaista paskaa sitä tulee ajateltua, kun mieli myllertää. Niinkuin nytkin. Seikkailen netissä päivät pitkät ja etsin vastauksia tähän pahaan oloon, ihan kuin ne oikeasti sieltä löytyisivät. No siellä kuitenkin oli tämä päiväkirja ajatus, joten tässä sitä ollaan.
Niin siitä eilisestä...En uskaltanut ottaa illalla saunasiideriä, kun ajattelin, että liika energia veisi sitä yöunta. Eli niinkuin sanoin kaikkea sitä tuleekin ajateltua (syytettyä???) Eihän minussa mitään vikaa ole vaan siinä ja siinä....Ainakaan nyt en turhaan parjaa itseäni! Heh, näinhän minä opin uusia asioita joka hetki. Pitää varmaan kirjoitella säännöllisesti tänne niin ehkäpä tästä oikeasti on apua.
Ajattelin pyytää Paulaa kävelylle tänään. Pitää nyt muistaa se liikunta, sillä varmasti siitä on apua useallakin tavalla. 1. Nämä kilot sais jo häipyä (Aaarrrrrgggghhh!) 2. Ahdistaminen saisi myös loppua (se alkaa jo rasittaa ihan tosissaan) 3. Unirytmi saisi normalisoitua (olen aina rakastanut nukkumista ja nyt se ei onnistu =>ahdistaa=kts. kohta 2.) Sitä paitsi olo on pirteämpi, kun käy ulkona kävelyllä, eikä aina istu sisällä netin edessä. MUISTA TÄMÄ!!!! Tiedän itsekin, että minä "unohdan" sen kuitenkin ja laiskuuttani löhöän sohvalla tai istun tähän tietokoneen ääreen. Se on muka helpompaaa.....Tässä olis taas palautteen paikka. Älä hauku itseäsi! Kyllä sinä yrität ja välillä onnistut. Muista vaikka tammikuuta 2005!
No lopetan tältä ensimmäiseltä kerralta. ei nimittäin tule muuta mieleen kuin: lapsille pitää laittaa ruokaa. Eli seuraavalla kerralla sitten.